Kaksplus.fi

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Unet raskaudessa

Esikoisen raskausaikaan, kuuluivat unet öihin hyvin aktiivisessa osassa. Muistan nähneeni varsin hämmentäviä unia, joista en osannut edes ääneen puhua. Itsekseni mietin, miksi ihmeessä päässäni pyörii tiettyjä henkilöitä tai miksi painajaiset eivät voisi jo loppua. Näin myös unia jotka välillä nauratti tai unia jotka muistin vielä pitkään niiden näkemisen jälkeenkin.



Tässäkin raskaudessa unet ovat olleet aktiivisesti läsnä jo heti alusta asti, jolloin mielikin kävi melkoista tunnemyräkkää läpi tovin. Hetkeksi loppuivat ja nyt taas aktivoituneet unet, jotka jaksaa välillä herättää yöllä sydämen hakatessa tuhatta ja toisinaan naurattamaan meitä kumpaakin Jaakon kanssa keskellä yötä, hänelle kertoessa.

Yhtenä yönä näin unta veronpalutuksista, jotka meni jostain syystä naapurin pihalaattoihin. En voinut käsittää miksi palautukset voidaan viedä kysymättä ja vielä naapurille. Seuraavana yönä olin kidnapattuna ja kertaalleen raskauskilot hukuttivat alleen, puntarin lukujen noustessa pilviin. Muistan katsoneeni lukuja, miettien miten niille ei taida olla enää mitään tehtävissä. Loppu raskauden vietän kotona piilossa maailmalta ajatus päässäni??!

Hyörin ja pyörin, käyn hereillä ja taas jatkan unta, joka vie jos jonkinmoisiin seikkailuihin. Muutama yö sitten Jaakko herätti minut kirjaimellisesti kesken unessa itkemisen. Kyyneleet valuivat pitkin poskia, eikä itku meinannut loppua edes hereille päästyäni. Nyyhkytyksestä ihan kunnon vollotukseen. En muista unesta muuta, kuin että Vee liittyi vahvasti siihen jotenkin.

Jostain luin, miten raskausaikana nähtävät unet tulevat monesti alitajunnan peloista ja ovat osana tätä koko prosessia. Mielelle hyväksi, näin niitä tulee sitten käytyä läpi ilmeisesti.


 Mitä unia raskaus on tuonut sun luokse?

-Elisa


perjantai 27. lokakuuta 2017

Rv 26

Niin se aika menee ja keho muokkautuu pienen tehdessä lisä tilaa itselleen. Raskaus on sujunut hyvin, mitä pientä jomotusta kohdun kasvaessa ja väsymystä (joka sekin melko vähäistä). Töistä olen joutunut olemaan pois harjoitus supistusten sekä kohdun vihlonnan vuoksi, mutta muuten vointi on kyllä hyvä! Eikä onneksi ole kuitenkaan mitään edistymistä tapahtunut kohdunsuulla, eli rauhallisin mielin tässä pientä odotellaan. Öisin heräilen jokaiseen kyljen kääntöön ja välillä tuntuu että jopa jokaiseen hengenvetoon. Se turhauttaa aamuisin pienen hetken, kunnes muistutan itseäni väliaikaisuudesta. Ehkä pitäisi selvittää kikkoja, joilla voisi vielä vaikuttaa uneen ennen pienen syntymää, edes pienen hetken.







Vauvan huone täyttyy pikkuhiljaa tarvikkeista ja ensimmäiset vaatteetkin on jo pestynä sekä viikattuna lipastossa. Aika menee lopulta niin nopeaan ja on kiva häärätä pikkuista varten hyvissä ajoin. Näin sairaslomalla sitä aikaa kun tuntuu olevan ihan järjettömän paljon, itse liikkumista kun ei kuitenkaan ole kielletty. Mulle on ollut aina vaikeaa olla, jos jotain voisin tehdä sillä tyhjällä ajalla. Vauva hankinnat on vielä kuitenkin pysynyt järkevän rajoissa, joten ihan hyvinhän niiden suhteen on mennyt.

Jaakolta kysyttiin jo ohimennen mun hormonien heittelystä "onko tullut kiukkukohtauksia?" eipä ole. Haha. Lähinnä nauratti tabu miten odottavan äidin odotetaan muuttuvan hormoni-hirviöksi kirjaimellisesti. Mä huomaan hormonien vaikuttavan lähinnä stressaamisella tai yksinäisyydellä, joka ei purkaudu kiukulla tai raivoamisella omalla kohdallani. Päivisin on yhtäkkiä niin paljon aikaa ja melkein jokainen ystävä on töissä juurikin silloin kun normaalisti itsekin olisin. Veetä pidän hoidosta kotona muutaman päivän viikoista kun hän on meillä ja nautin niistä päivistä ihan järjettömän paljon. Ollaan touhuttu kaikkea mahdollista ja Veekin tykkää kun hoitoviikko jää lyhyemmäksi. Nyt se onnistuu vielä, kun eskarin aika on vasta ensivuoden elokuussa, jolloin on tärkeämpää olla läsnä hänen taas siellä.

Odottamalla odottaminen on kohdallani hieman haastavaa näemmä. Pääasia kuitenkin on, että pieni voi mahassa hyvin, kasvaa ja kehittyy kuten kuuluu ja onnellinen olen siitä että supistuksista huolimatta, en ole määrättynä vuodelepoon. Pitää vaan aktivoitua ja keksiä muita juttuja näihin aamupäiviin. Kohta kun perheessä tuhisee pieni nyytti, joka varmasti pitää minut kiireisenä ja haaveilen hetken hengähdyksestä. Hah.. Onko koskaan hyvä?

No nyt on ja olen kiitollinen siitä. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan kuin saamattomuudestaankin. Taidan lähteä aamulenkille nauttimaan tuosta kirpeästä ilmasta ja mielettömän kauniista luonnosta.

Ihanaa viikonloppua!



-Elisa

lauantai 14. lokakuuta 2017

Unipesä

Mietin hetken tuossa unipesän todellista tarvetta, mielipiteitä siitä kun tuntui olevan laidasta laitaan. Esikoisella kyseistä pesää ei ollut, sillä kuusivuotta sitten en ollut edes kuullut unipesästä, odottaessa häntä maailmaan. Silloin pinnasänkyyn tehtiin tiiviimpää tunnelmaa imetystyynyn avulla, joka ajoi asiansa hyvin.

Lopulta tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että kyllä meillekkin unipesä kokeiluun ainakin halutaan ja sopivan etsintä alkoi. Hintahaarukka pyöri 50-150€ luokkaa ja kuoseja oli monia. Toisissa reunat ovat myös huomattavasti paksummat kuin toisissa. Mikä sitte on hyvä unipesä? Me haluttiin silmää miellyttävä hempeän sävyinen kangas, paksut reunat ja kooltaan sellainen joka mahtuu kuitenkin myös vaunukoppaan aluksi.



Lopulta päätin toteuttaa kyseisen pesän itse, ohjeita kun netistä löytyi melkoisen monia. Meidän pesän ohje löytyi täältä. Suomenkielisiä ohjeita on myös pinterest mm. pullollaan. Pesä oli mielestäni melko helppo tekoinen ja tuli siitä ihan super söpökin! Hintaa pesälle kertyi noin 30€. Seuraavaksi tarkoituksena tehdä samasta kankaasta pinnasängyn reunapehmusteet sekä tulevalle kummilapselle oma pesä myös.








Onko teillä unipesä koettu hyväksi vaiko turhakkeeksi?

-Elisa